Rahat tai henki!
Jokaisen yksityisyrittäjän kohdalle osuu aika ajoin asiakkaita, joilta ei laskun maksaminen syystä tai toisesta onnistu. 99% syy on hyvin yksinkertainen, asiakkaalla ei yksinkertaisesti ole tilillään rahaa ja on helpompi jättää se "retku yrittäjä" nuoleksimaan ja huolehtia niistä akuuteimmista kuluista kuten puhelin, internet ja palkkakuluista, kuluista jotka selkeästi pistävät topin kyseisen yrityksen toiminnalle. Yleensä nämä asiat voi ennakoida tutustumalla aina ennen tilauksen hyväksymistä osittaisiin tilinpäätöstietoihin netissä. Finderistä tai Kauppalehden sivuilta löytää osakeyhtiöiden yksinkertaistetut tulokset. Pääperiaatteena on, että jos yritys on tehnyt kiitettävän tuloksen vuosia peräjälkeen on satavarma, että tililläkin on likvidiä eli sitä riihikuivaa. Jos taas useampi tilikausi on tehty tappiota ja yrityksen omapääoma on hyvin pieni, on todennäköistä että yritys on lähes selvitystilan partaalla. Poikkeuksiakin tähän on, yleensä sellaisten yritysten kohdalla, jossa joku osakkeenomistajista on valmis kuittaamaan tappiot vuosittaisella lisärahoituksella uskoakseen yrityksen tulevaisuuteen. Yrittäjälle on kuitenkin ensiarvoista että tehdystä työstä saa kotiutettua myös korvauksenkin, muutoin oma maksuvalmius saattaa häiriintyä. Ja riskit kasvavat mitä isompia toimeksiantoja ottaa vastaan. Kannattaakin laatia itselleen tietynlainen vakioitu menettelytapa laskujen perimiselle. Laittaako kirjallinen maksuhuomautus 2 päivää, 7 tai useamman päivän jälkeen asiakkaalle? Vai soittaako suoraan asiakkaalle? Mitä jos perintäkirjeestä huolimatta laskua ei ole suoritettu? Mitä sitten? Koska laitan perintään? Loukkaantuuko asiakas? Itse katson tapauskohtaisesti asiaa. Yleensä koen että olen tehnyt jo siinä vaiheessa virheen että olen ottanut toimeksiannon vastaan, tietäen että riskit leijuvat ilmassa. Silloin kun edetään laskun perintävaiheeseen, ollaan jos sen verran heikoilla jäillä että on vain noin 50% mahdollisuus rahojen kotiuttamiselle. Perintätoimea ei kuitenkaan kannata pelätä ja kannattaa antaa suosiolla asia eteenpäin asiansa osaavalle taholle ja keskittyä uusiin asiakkuuksiin. Nykyään on olemassa "ilmaisia" perintätoimistoja, mutta niidenkin sopimuksissa on omat jipponsa ja täysin ilmaista ei toiminta ole loppukädessä. Sopimustekniikalla pystyy myös suojautumaan osalta riskeistä, esimerkiksi sopimalla tietyn summan ylittävistä toimeksiannoista 50% laskun loppusummasta etukäteen, tai vaikka toimeksiannon päätyttyä ja toinen osuus työn luovutuksen jälkeen. Tämä on kuitenkin aina tapauskohtaista. Eräs Suomen kovimpiin mainoskuvaajiin lukeutuva kollega sanoi joskus, "valokuvaajan tärkein ominaisuus on tunnistaa ajoissa ns. Kytevä Pommi". Se lause kannattaa pitää mielessä tilanteessa kuin tilanteessa:) Lopuksi hieman viihdyttävämpi versio liittyen aiheeseen http://www.worldslongestinvoice.com/

Tricktip - Kaikki ytimet käyttöön
Nykyisissä läppäreissä ja etenkin pöytäkoneissa löytyy useampia prosessoreita ja useampia ytimiä. No, miten nämä vaikuttavat normaaliin turistikäyttöön - eivät sitten millään lailla. Valokuvaajalla ja kuvankäsittelijällä tilanne on toinen. Laskentatehoa tarvitaan erityisesti RAW kuvien "aukaisemiseen", jotta voi esimerkiksi tarkistaa kuvan terävyyden tai muita yksityiskohtia. Adobe Lightroom ym. kuva-arkistojen hallinnointiin ja RAW kääntöön suunnitellut ohjelmat ovat nykyään lähes kaikkien ammattilaisten digitaalisen studion pää ohjelmia. Nämä ohjelmat ovat monessa suhteessa jo syrjäyttäneet Adobe Photoshopin. Kyseisissä ohjelmissa voidaan katsella kaikkia kuvia yhtä aikaisesti thumbnaileina, tehdä valintoja RAW kuvien näyttökuvista ja kaikki sujuu ihan näppärästi ja nopeasti. Kun hallitaan satoja tai tuhansia kuvia kerralla, tulee monasti eteen tilanne jossa halutaan tarkastaa valittujen kuvien terävyys, jotta näistä voidaan exportata ulos näyttökuvat asiakasta varten. Yksitellen zoomattaessa hommassa menee ikä ja terveys. Samoin myös monasti ulos exportattaessa tuntuu koneesta loppuvan tehot. Miten sitten nopeuttaa prosessointia? Vaikka nykyiset ohjelmat osaavat mainoksien mukaan käyttää 64 bittistä väylää ja multithreadingia ei ohjelma osaa käskyttää konetta käyttämään kaikkia prosessoreita tarpeeksi tehokkaasti. Tämän huomaat hyvin jos kurkkaa prosessin kesken Activity Monitoria tai vastaavaa ohjelmaa, josta näet prosessorien, muistien ym. aktiviteetit reaaliaikaisena. No mitäs sitten tehtäis? No jaetaan ne prosessit yhtä moneen kuin niitä prossuja tai ytimiä on, simppeliä! Jos koneesta löytyy 4 ydintä, kannattaa jakaa prosessit 4 osaan. Jos taas löytyy 2 ydintä, jaetaan kahteen prosessiin. Make the math yourself:) Alla todisteena Lightroomin prosesseista pari todistetta. [caption id="attachment_345" align="alignleft" width="500" caption="4 prosessia, 4 ydintä"][/caption] [caption id="attachment_344" align="alignleft" width="474" caption="1 prosessi, 4 ydintä"][/caption]

Nikon D800 testi
[caption id="attachment_329" align="alignleft" width="250" caption="Nikon D800 riisuttuna kalsareilleen"][/caption] Vaikka edelleen odottelen Nikonin uuden "lippulaivan" D800:n saapumista, sain onnekseni lainaan demokameran äskettäiseen isompaan mainoskuvaukseen, jossa tarvittiin äärettömän nopeaa automaattitarkennusta ja korkeaa resoluutiota. Kahden päivän kuvaukset ovat nyt takana ja päätin kirjoittaa muutamia havaintojani Nikon D800 kameran käyttämisestä. En tule pureutumaan kovin teknisesti asiaan, koska uskon "hands on" tyyppisten testien kertovan paremmin laitteen toimivuudesta. Ensimmäinen havainto ja ongelma, joka tuli eteen ennen kuvausta oli epäsopivuus tiettyjen uusien muistikorttien kanssa. Nikon testaa kameroidensa toimivuuden ainoastaan Sandiskin ja Lexarin korttien kanssa ja minä onneton ostin Kingstonin X600 nopeita 32Gb kortteja. Kiitos ehkä tässä tarvitaan myös Verkkokaupan suuntaan, jotka näitä kortteja suosittelivat. Eli ennen mahdollista firmware päivitystä Kingstonin kortit eivät toimi D800 kanssa. Harmikseni huomasin myös heti alkuun, että painikkeiden sijainti on muuttunut D800:ssa melko radikaalisti verrattuna esim. Nikon D3:een. Itseäni on aina vituttanut kahden erilaisen kameran soveltaminen työkäyttöön. Päärungon käyttö painuu lihasmuistiin ja kakkosrungon käyttäminen tuntuu aina hankalalta. Pitäisikö siis harkita kahden D800 hankintaa työkäyttöön? Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen vaikka rahaa lompakossa olisikin. Testasin assarin kanssa ennen kuvausta, pilvisellä säällä hotellin parkkipaikalla rungon autofocusta ja tarkennusta eri objektiivien kanssa. Rungossa olikin -4 asteen heitto tarkennuksessa jokaisen linssin kohdalla. No, asiassa ei tänä päivänä ole ongelmaa, tarkennuksen mikrosäädön ansiosta. Silti voisi kuitenkin olettaa, että tuotannossa nämä pystyttäisiin kalibroimaan tarkennus nolliin. Kun ensimmäisen kerran pääsin kiinni D800 fileihin meinasi suu loksahtaa auki. Vaikka keli oli täysin pilvinen, tiedostoissa oli värit, sävyskaalat ja kontrasti aivan uskomattomalla tasolla! Ja kun tiedosto on noinkin muhkean kokoinen saa pienellä kontrastiterävöityksellä ja laajan dynamiikan ansiosta uskomattomia sävyjä aikaan. Sävyjä joita et näe paljain silmin vaikka yrittäisit. Nikonin ja Canonin fileillä on se pieni ero, että Canon vaatii pientä ylivalotusta, jotta tummaan päähän saa sävyjä esiin. Nikon taas polttaa lopullisesti puhki, jos ylivalottaa. Eli Nikonilla kuvattaessa pieni "yläpään" mukaan valotus ei todellakaan ole pahasta. D800 onkii tummasta päästä yksityiskohtia esiin ilman mitään näkyviä kohinoita. Kuvasimme kaksi päivää juoksua ja hiihtoa. Polttovälit olivat kaikkea 16mm ja 300mm väliltä. Monasti käytettiin erittäin lyhyttä syväterävyyttä välillä 2-2.8 aukkoa. Linssit olivat valittu toki jo etukäteen ja havaittu sekä penkkitesteissä, että käytännössä erittäin teräviksi, koska tiedossa oli vaihdos Nikoniin ja erityisesti mielessä tuo D800 korkean resoluution vaatimukset. Itseasiassa Nikonin uudet G-sarjan linssit tuntuvat toistavan vallan mainiosti tuon 36Mpix resoluution, vaikka tämä piti olla 35mm kameroille mahdotonta vielä pari vuotta sitten. D800:n ja D4:n uusi 3D automaattitarkennus ja sävyjen mukaan menevä tarkennuksen lukittuminen toimivat käytännössä aivan uskomattoman hyvin. Tarkennus on nopea ja tuntuu siltä että pitelet käsissäsi kameraa joka tarkentaa sinne minne pitää ja ajattelee osittain puolestasi vaikka tarkennuspiste horjahtaisikin ohi kuvauskohteesta. Tässä vaiheessa pitää kuitenkin sanoa, että tuo sävyarvojen mukaan tapahtuva tarkennus ei kuitenkaan ole täysin aukoton. Välillä kahden hiihtäjän lähestyessä noin 30km/h nopeudella tarkennus saattaa siirtyä ja lukittua taaimmaiseen hiihtäjään, vaikka olettaisi sen preferoivan aina etummaista lähestyvää kohdetta. Automaattitarkennus ja etenkin seurantatarkennus on aivan toiselta planeetalta verrattuna esimerkiksi kilpailevaan Canon leiriin. En toki ole kokeillut 5D Mark III tai 1Dx tarkennuksia ja olen hieman jäävi tekemään suoraa vertailua. Silti 15 vuotta Canonistina on antanut jonkinlaisen pohjan asiaan. Nopeisiin liikkuviin kohteisiin 4 kuvaa/sek. sarjakuvaus tuntuu melko onnettomalta. Kamera ei sovellu siis nopeisiin tilanteisiin, jotka tapahtuvat vain kerran ja tilanteita ei voi uusintaa. Eli olympialaisiin en D800 välttämättä raahaisi mukana. Toisaalta taas ultranopea automaattitarkennus ja sulkimen "nollalägi" tekevät kasisatasesta varsin kelvollisen sporttirungon etenkin itseni kaltaiselle kuvaajalle. Kuvaamani tilanteet voi lähes poikkeuksetta uusintaa mallien kanssa. Valikko ja painikkeet tuntuvan olevan loogisissa paikoissa, lukuunottamatta uutta auto/manual ja tarkennusaluevalitsinta. Olen hyvin vakaasti sitä mieltä, että näitä toimintoja ei tulisi laittaa noin hankalaan paikkaan sijoitetun yhden pikkuruisen nappulan taakse. Hanskat kädessä toiminta on jopa erittäin hankalaa ja nappulaa joutuu oikein kyyristelemällä kurkkimaan sieltä etulaidasta. Noh, tämäkin on varmasti totuttelukysymys. En valitettavasti päässyt vielä kokeilemaan pystykuvauskahvaa ja kaipasin sitä akuutisti. D800 on aavistuksen pienikokoinen omaan isoon räpylääni. Akun kesto oli mielestäni hyvä ellei erinomainen, vaikka kapasiteetti akuissa onkin pudotettu alas, jonkin typerän japanilaisen säädöksen takia. Kuvien esikatselussa esiintyi pientä hitautta kuvien selaamisessa edestakaisin. Liekkö tämä korjattavissa firmware päivityksellä? Mene ja tiedä, tottumiskysymyshän tuokin. Voisi toimia kuitenkin ripeämmin. Outoa kuitenkin, että kuvan sisäänzoomaus toimii vastaavasti todella nopeasti! Kahden päivän ja noin 2000 kuvan jälkeen olen täysin vakuuttunut, että D800 aloittaa aivan uuden aikakauden kameroissa. Yksinkertaistetusti sanottuna: keskikoon kameroista tuttua kuvantarkkuutta, käytettävät (lue:järkevät) ISO herkkyydet vähintään 1600 asti, vähintään 13 aukon dynamiikka ja huippunopea automaattitarkennus. Näillä eväillä tulee syntymään ennennäkemätöntä kuvanlaatua ja mahdollisesti ihan uusia mahdollisuuksia eri aihealueiden kuvaamiseen. Sivuhuomiona, mutta tärkeänä sellaisena pitää sanoa, että D800 ei mielestäni ole harrastelijan kamera. Ellei ole lompakossa paksuutta useiden tuhansien eurojen verran muun konekannan päivittämiseen. Datan määrä on aivan tolkuton, jolloin tietokoneet tulee olla viimeisintä huutoa; varustettu vähintään 8Gt muistilla (mieluiten 16 tai 32Gt), usealla prosessorilla/ytimellä, 7200rpm kovalevyillä. Tarpeen on myös FW800 kortinlukija ja nopeat ulkoiset kovalevyt ja järkevästi suunniteltu backup järjestelmä. Ilman panostusta konekantaan on melko turha lähteä D800 roiskimaan ja harjoittelemaan kuvaamista. Ammattilaisellekin tulee varmasti harmaita hiuksia työnkulun hidastumisesta, joskin vastapainona on häkellyttävä kuvanlaatu.

Asenne kohdilleen!
Steve Jobs, kaikesta turhasta hypetyksestä huolimatta, oli epäilemättä yksityisyrittäjä, joka uskoi vahvasti omaan näkemykseensä. Kunnitoitan suuresti hänen elämänviisauksiaan, joista tässä yksi!

Salomon Trail Running campaign shoot
Itselleni on harvoin tullut eteen, voisiko sanoa mahdollisuuksia, suunnitella ja toteuttaa varsinaisia ulkomainontaan kohdistettuja mainoskuvia. Loppukesästä 2011 Salomonin markkinointipäällikkö Sarianne Tuomisto oli minuun yhteydessä ehdottaen kuvausprojektia heidän 2012 Trail Running maastojuoksukampanjaa varten. Ulkomainonta on varmastikin tehokkain brändinluoja kautta aikojen. Ehkä television ja elokuvamainoksien rinnalla. Kampanjat eivät myöskään ole aivan ilmaisia, joskin ovat suhteessa mainonnan arvoon nähden. Näinkin arvokkaalla paikalla olevat mainokset tulee olla viimeisen päälle suunniteltuja ja mainoskuvan tulee olla tehokas isolla T:eellä. Funtasasimme asiakkaan kanssa yhteistyössä mainonnan kohderyhmää ja kampanjan fokusta. Homma meni kuin itsestään, koska myös asiakas on itse harrastanut monipuolisesti urheilua ja minä taas itse kuvannut urheilua yli kymmenen vuotta. On helpointa tehdä harrastajalta harrastajalle mainontaa jolloin lopputulos on yleensä uskottava myös kuluttajan kannalta. Skouttasimme asiakkaan kanssa keskenämme lokaatiot pääkaupunkiseudulta ja päätimme että toteutetaan kuvat lokaatiot edellä. Pyrimme välttämään "photoshop-palapelikuvien" toteutusta, koska halusimme pitää budjetin järjellisellä tasolla. Itseasiassa jälkeenpäin täytyykin sanoa että halvempaa on etsia valmis lokaatio kuvaukselle, kuin digitaalisesti rakentaa kuva palasista. Tämä toteutustapa on myös itselleni se mieluisin ja tuntuu aidolta tavalta toimia - eli ottaa niitä ihkaoikeita V.A.L.O.K.U.V.I.A! Olimme asiakkaan kanssa yhtä mieltä, että kampanjakuvat onnistuivat erinomaisesti. Kuvaajana on hienoa saada myös henkistä palkkiota kuvauspanoksesta, pelkän laskun lähettämisen lisäksi. Lopputulokset voit tsekata katukuvassa näkyvistä Abribus pysäkkimainoksista ja taustavalaistuissa Citylite tauluissa huhtikuun aikana. [caption id="attachment_314" align="alignnone" width="500" caption="Tossut kaapista ja luontoon juoksemaan!"][/caption]