Valokuvausta vai CGI:tä?
Valokuvaus on muuttunut reippaan kymmenen vuoden aikana melkoisesti. Digikameroiden kennojen tarkkuus eli megapikselit ovat kasvaneet 2000 luvun alun 6 megasta, jopa yli kolmeenkymmeneen megaan. Puhumattakaan keskikoon kameroista, joiden tarkkuus ylittää moninkerroin filmiskannaukset. Myös kuvan käsittelyyn tarkoitetut ohjelmistot ovat kehittyneet vuosi vuodelta monipuolisemmiksi ja työnkulkua nopeuttaviksi. Jos aikoinaan pelkkä kuvien raw kääntö jpeg:ksi kesti tunteja, menee sama työ nyt minuuteissa. Jos kuvissa oli häiritsevä iso roska, sai sitä aikoinaan kloonata pois tunteja, lopputuloksen ollessa vain kelvollinen. Nykysoftat mahdollistavat kuvien helpon käsittelyn ja viimeistelyn helposti ja osaavissa käsissä kuvista tulee täysin virheettömiä. Tällä hetkellä valokuvaajan yksi tärkeimmistä voimavaroista on hyvät kuvankäsittelytaidot, voisiko jopa sanoa, ominainen kuvankäsittelytyyli. Teknologian sen mahdollistaessa, itse kuvaustapahtumasta on tullut nopea tilanne, joka houkuttelee kulkemaan sieltä mistä aita on matalin. Usein kuulee myös omasta suusta lauseen "no ei jaksa, jatketaan, mä duunaan sen jälkeenpäin fotarissa". On luonnollista tietysti valita keino, joka on nopein ja vaivattomin. Kuvaustilanteesta on nykyään hävinnyt se kauneus ja magia, kun ajan hetki tallentuu filmin hopeakiteisiin sulkimen loksahtaessa. Tilanne oli arvokas ja pyhä. Tätä samaa henkeä ei enää takaisin saa, mutta olisi tärkeää tehdä kuvaustilanteesta myös kuvattavalle henkilölle ikimuistoinen ja arvokas tilanne. Tämä kielii vastapuolelle ammattitaidosta ja on suurin syy miksi ammattikuvaajat ovat edelleen arvossaan. Jos taidot ovat enemmän siellä tietokoneen ääressä, kuin itse kuvaustilanteessa, päiväsi on pelastettu vaikka kohde menisi kuvattaessa lähes ohi ruudusta. Tulevalla Photoshop CS6.0:lla rakennetaan kuvasta taas täydellinen:)

ACTA - Vaiettu sopimus
Viime viikkoina on ollut julkisuudessa paikoin puhetta OECD maiden alulle panemasta ns. ACTA sopimuksesta ja sen ongelmallisuudesta ihmisoikeuksien kannalta. Koko sopimus satoine ellei tuhansine sivuineen on masinoitu täysin salassa, jopa osalta OECD maita, kunnes soppari on paiskattu pöytään ikäänkuin muodollisuutena yhteisissä tapaamisissa. Kukaan ei tiedä mitä tämä sopimus pitää sisällään, mutta se mikä on varmaa että sananvapauden rajoituksesta on kysymys. Jos haluat voida pahoin, kannattaa katsoa oheinen video.

Asiakas on aina oikeassa!
Norjalainen kollegani oli löytänyt hauskan videon youtuben arkistoista. Kyseinen pätkä oikeastikin kiteyttää juuri ne klisheiset tapahtumat joihin ammattikuvaaja törmää lähes viikottain. Vaikka moni asia kuulostaa itsestään ns. normaalilta, ovat ne täysin muuttuneen digitaalisen maailman aikaansaannoksia. Voih kun vielä elettäisiin filmien kauniissa maailmassa:)

Älä usko lihapäätä!
Osui silmään uudestaan oheinen video valokuvaajan kamppailusta järjestysmiesten eli tuttavallisemmin siviilipoliiseiden kanssa. Valokuvaajalle, kuten myös ihan tavan lomanäppäilijän on hyvä lukaista läpi edes muutama rivi paikallista lainsäädäntöä, ehkäistäkseen samantyyppiset tapahtumat. Esim. jenkeissä homma on mennyt jo aivan älyttömyyksiin ja ihan yksinkertaiseenkin kadulla tapahtuvaan fotoshoottiin tarvitaan, tai pitäisikö sanoa, kannattaa hakea luvat. Onneksi Suomessa meillä on vielä lakipykälät järjellisellä tasolla. Kaduilla voi kuvata aivan rauhassa, mikäli ei aiheuta tarpeetonta häiriötä, ei kuvaa muita ihmisiä luvatta (ainakaan kaupallisiin tarkoituksiin/järki päähän), eikä ota edes uutiskuvaan tunnistettavasti ihmistä, mikäli se saattaa julkaistaessa häpäistä ihmisen jollain tavoin. Myös julkisissa paikoissa sijaitsevat taideteokset kuuluvat sarjaan "nöynöy" kaupalliseen tarkoitukseen otetussa kuvassa. Muuten voi näppäillä niistä ihan rauhassa kuvaa miten haluaa. Villi veikkaukseni on että valokuvan tekijän-/julkaisuoikeuksia koskevia lakeja halutaan kotomaassammekin muuttaa ns. "nykymallin mukaiseksi" eli ilman eri ilmoitusta kuva voidaan julkaista missä tahansa. Ongelmalliseksi asian tekee kuitenkin, että samaan aikaan esim. terrorismin varjolla halutaan lakipykälin estää valokuvaus julkisilla paikoilla. Samaan aikaan yksittäistä ihmistä tulitetaan jo parkkipaikalla kymmenillä kameroilla! Ota nyt tuosta enää selvää. Mitä monimutkaisemmiksi asiat tehdään, sen haastavampaa on normaalin kaduntallaajan niitä ymmärtää.

Kuluttajakäyttäytyminen muutoksen partaalla?
Viime aikoina on ollut enenevissä määrin puhetta sanomalehtien levikin laskusuhdanteesta. Normaali kuluttajaa tämä ehkä ei hetkauta, mutta media-ala on niin suuren muutoksen edessä että asia koskettaa koko kansantaloutta ja sitä kautta kaikki ihmisiä. Kyseessä on kuitenkin noin 25.000+ ihmisen elannosta, joka tulee media-alan töistä. Viimeisenä viikatteena valtio päätti taantuman kynnyksellä laittaa lehdet verolle. Paska homma, mutta kansantaloudellisesti ajateltuna veronkantoa pitää tehdä jos halutaan kuitata edes osa kasvavasta valtionvelasta pois. Ongelmana yritysten kannalta on jatkuva eestaas huopaaminen verotuksessa. Kuitenkin pitäisi muistaa, että arvonlisävero on tarkoitettu kuluttajan maksettavaksi. Alv on vero kuluttamisesta. Jenkeissähän ravintolassa ilmoitetaan hinnat verottomana ja laskua maksettaessa vero 9% (?) lisätään laskun loppusummaan. Plus tietysti muhkeat tipit (vapaa-ehtoinen vero) ja ollaankin helposti 20% tuntumassa. Tästä saivartelusta huolimatta tulee verotusmuutos aiheuttamaan hankaluuksia kustantajien tuloksessa. Valokuvaajaa levikinlaskut ja kustantajien epävarmuus tulevaisuudesta koskettaa lähinnä sopimusehtojen yksipuoliset muutokset. Kustantaja haluaa ostaa kauttarantain materiaalin halvemmalla. Noh, ei kait se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka antaa. Markkinatalous hintatason määrittää, tai ainakin pitäisi määrittää. Ongelmana tässä (kin) on, että media-alan koulutusta on lisätty viime vuosina niin paljon, että alalle valmistuu työttömäksi enenevissä määrin ihmisiä. Pätevimmät luonnollisesti löytävät paikkansa, as always, mutta moni hämmästelee tilannetta. Valtion puolesta korjausliike tähän tapahtuu muistaakseni vuonna 2015. Mutta onko korjausliike yleensäkään enää tuolloin järkevää... Kustantajien tulisi pohdiskella asioita aivan uudelta kantilta. Kuluttajatottumus on avainsana tähän! World wide web mullisti opiskelun ja tiedonhaun jo reipas 15 vuotta sitten. Opiskelijat ovat tästä hetkestä lähtien etsineet tiedon esitelmiin ja lopputöihin netin syövereistä. Kaikki tieto kun siellä on, jos sen vaan osaa löytää. Aikaisemmin kahlattiin kirjastoissa opuksia läpi, ja tietysti kahlataan vieläkin, mutta vähenevissä määrin. Tänä päivänä kuluttajan on yksinkertaisesti helpompi ja nopeampi etsiä tietoa netistä, kuin muualta. Tässä ehkä suurin selitys mielestäni perinteisen painetun median laskusuhdanteesta. Korjausliike tähän on jäänyt miltei kaikilta kustantajilta tekemättä. Jo webin hyödyntäminen unohdettiin heti alkuunsa ja etenkin webin "kaupallistaminen". Vaihtoehtoja varmasti olisi löytynyt luovalla liiketaloudellisella ajattelulla. Katsopa metroasemalla ympärillesi. Kun kuluttajalla on hetki aikaa (tylsää) kaivaa hän esiin matkapuhelimensa, jota nykyään maireasti älypuhelimeksikin kutsutaan. Kyseisellä hetkellä kuluttaja on oivassa tilassa, häneen pystyy vaikuttamaan, koska hänellä on luppoaikaa. Missä luuraa mobiiliin dedikoidut, hyvät vaihtoehdot esim. uutisten lukemiseen. Hyvällä EN tarkoita tekstiä, jota voi skrollata ylös alas puhelimen ruudulla. Hiphurraa, onneksi meillä on mies nimelta Mark Zuckerberg! Ei Marko mikään nobelin arvoinen älykkö ole, mutta sattui opiskelijakuutiossaan puolivahingossa keksimään portaalin, joka muutti ihmisten elämän ehkä yhtä isolla kädellä kuin Edisonin hehkulamppu. Nyt kuluttajan ei enää tarvitse liikkua sohvalta kommunikoidakseen kaikkien ystäviensä kanssa! Bye bye Stokkan kellon alla tapaamiset. Harva yritys on vieläkään tajunnut, että kuluttaja on juurikin facebookissa surffatessaan alttiina kaikelle turhalle ja vähemmän turhalle vaikutteelle. Eikös ponnistelut kannattaisi tehdä siellä missä ihmiset ovat? Ja voi Kyynel! Toinen jeesus, Steve, meni heittämään kupit. Mies joka suurelta osin on vastuussa viimeisen 5 vuoden aikana teknologian kehityksestä, joka on lopullisesti muuttanut kaikkien meidän elämää. iPhone ja iPad, mitä muuta voi kuluttaja edes tarvita? Laitteissa on niin paljon ruutia ja ominaisuuksia, että vanha kotipeecee tuntuu aivan mopolta niiden rinnalla. Isäni sairastuessa käänsin hänen Hesarin tilauksensa tulemaan meille kotiin. Muistan kun pikkupoikana aloitin vanhemmilta opitut tavat, kuppi kahvia, sokeria, kermaa ja hetki Hesaria ennen kouluun lähtöä. Se tuntui helvetin mukavalta ja Hesarilla oli elämässäni tärkeä paikka! Nyt kun Hesari pitkästä aikaa tulee, on ehkä hävettävää myöntää että en edes jaksa kävellä eteiseen ja noukkia sitä lattialta. Ai miksi? Webistä on saatavilla sama tieto, iPad on pieni ja käteen sopiva, jota voi pitää helposti sylissä sohvalla ja nautiskella sitä samaa kahvia mitä 20 vuotta sitten. Jostain syystä tämä tuntuu myös helvetin mukavalta! Mutta eipä unohdeta painettua materiaalia aivan kokonaan! Kuluttaja ei todellakaan aina halua hiblailla sitä Steven pädiä vaan haluaa fiilistellä nojatuolissa, punaviinin ja homejuuston kera laadukasta lehteä. Painoarvo on siis tuossa laadukas sanassa. Mikään ei voita paperin tuntumaa, hajua ja arvokkuutta. Voinen nostaa hyvän esimerkin esiin. Rumba oli sitten viime näkemän joku paskapaperin oloinen julkaisu kauheine typoineen. Nyt Rumba on uusiutunut ja on tehnyt selkeän updaten laatuun, tämän päivän standardeja vastaavaksi. Veikkaa Rumballe noususuhdannetta lukijoiden määrässä. Props! Traditionaalinen (vai pitäisikö sanoa konservatiivinen...) media on satavarmasti kusessa. Sen verran luotan omaan kuluttajatottumukseeni sekä keskusteluihin ystävien kanssa peilaten heidän käyttäytymistään. Nyt on kuitenkin aika jolloin asiat vaan pitää muuttaa kuluttajien toiveiden mukaisiksi. Ja aika helvetin nopeasti, iPad 3 on kohta jo ovella ja silti junnataan paikoillaan:) Isot konsernit eivät luonnollisesti pysty muuttumaan sekunneissa. Muutoksen tarpeesta varmasti tiedetään kaikkialla Suomessa sekä ulkomailla. Uskon kuitenkin, että tilanne kääntyy "voitoksi" kun muutoksen tuoma negatiivisuus käännetään voitoksi, sekä henkiseksi että taloudelliseksi. Jos asiat menevät kuten uskon, saattaa olla että em. "valtion korjausliike mediakoulutukseen vuonna 2015" saattaa tulla täysin väärään aikaan jolloin informaation tarve on niin suuri, että tarvitaan enenevissä määrin tekijöitä. Se tietysti vaatii että muutos tehdään taktisesti, kuluttajaa kuunnellen... PS. Pahoittelut kirjoitusvirheistä, lensin äikäntunnilta ulos kun en halunnut lukea Punaista Ponia...